Helmikuu ja koulu jatkuu :)

Tartossa on jo vähän viittauksia keväästä, kun lämpötila aika ajoin käy plussan puolella ja välillä lumen sijasta sataa vettä :D Viimekin vuonna täältä lähtivät lumet pitkän aikaa ennen Suomea, kesä tulee ;D

Tämä viikko on jo ehditty totutella taas koulunkäyntiin, vaikkei vielä ihan täydellä lukujärjestyksellä. Viikon aikana kävimme jo aloittelemassa ruokintaa (luento ja praksa, joissa excel tulee tutuksi..), ympäristöterveyden kurssia (mikähän olisi oikea sana suomeksi.?), mikrobiologiaa ja patologista fusiologiaa. Ensi viikolla mukaan tulee vielä fysiologia, patologinen anatomia, immunologia ja tieteellisen kirjoittamisen kurssi. Tiistain "kauhupäivä" klo 8-18 päästään koeajamaan vasta ensi tiistaina, saa nähdä kuinka pat. anatomian praksa onnistuu klo 16-18 pitkän luentopäivän jälkeen...

Viikonloppu on melkeinpä kokonaan omistettu fysiologian työn kirjoittamiseen. Minun aiheekseni sattui "Central nervous system regulation of glucose homeostasis". Täytyy myöntää että muutaman päivän sai näitä materiaaleja pyöritellä ennen kuin asia alkoi vähän selkeytyä :D Käytännössä kyse on siitä kuinka keskushermosto ja etenkin hypotalamus säätelee glukoosin metaboliaa elimistössä.

Viikonlopun topic

Toisaalta on mukava pitkän loman jälkeen päästä kiinni koulutyöhön ja nyt kun olen jo päässyt perille siitä mitä tältä otsikolta odotetaan, melkein voisin sanoa että tällainen itsenäinen työskentely on ihan kivaa :D Paperin deadline on maanantaina, eli ihan vielä ei ole edes kiire mutta toiveissa olisi että kirjoittelen tämän loppuun huomisen päivän aikana. Maanantaina (joka on kevään ajan vapaapäivä) olimme suunnitelleet vähän koulun ulkopuolista toimintaa luokkakavereiden kanssa, keilailua ja ruokailua :)

Sen verran ajattelin tähänkin postaukseen tunkea mukaan koira-asiaa että kirjoitan muutaman sanan käytännön elämästä koiran kanssa talvella. Tartossa (ja luultavasti joka paikassa Virossa?) suoritetaan talven aikaan todella ahkerasti teiden suolausta, eikä se rajoitu pelkästään autoteihin. Autoteiden varsilla kulkeat jalkakäytävät saavat myös osansa suolasta, eikä missään ole länttiäkään jäätä :D Suola (joka on varmaan jotain vähän vahvempaa tavaraa) polttelee ainakin omani ja tuttujen koirien tassuja niin että asia täytyy huomioida lenkille lähtiessä. Olen mahdollisimman paljon yrittänyt vältellä asfalttiteitä ja siksi ulkoilua on tehty paljon tuossa viereisen Emajõen jäällä. Nyt vettä on noussut niin paljon jään päälle että on aika siirtyä taas teiden tallusteluun. Vaikka puistotiet (joita täällä on paljon enemmän kuin suomessa <3) eivät ole niin suolalla päällystettyjä, yleensä on käveltävä jokin matka suolatietä päästäkseen "turvallisille" poluille. Siksipä suuri osa (ainakin suomalaisista) koirista puetaan jonkinlaisiin tossuihin ulos lähdettäessä. Meilläkin on ollut käytössä vauvan sukat&kintaat -setti kun joudutaan kosketuksiin suolatun tien kanssa:

Ei, se ei ole lunta, se on suolaa bussipysäkillä :D

Wä on äärettömän onnellinen uusista tossuista, ulkona ne eivät juuri menoa haittaa ;)

Jäällä töppösiä ei sitten tarvitakaan :)

Toki kaikki koirat eivät välttämättä reagoi suolaan, mutta ainakin tämä pentu muuttui pahimmillaan kolmijalkaiseksi kun käveltiin autoteiden lähettyvillä. Ja täytyy myöntää että kun kerran lenkillä jouduin korjailemaan Wä:n töppösiä paljain käsin, myös omia käsiä alkoi pian poltella... Tälläinen FYI -juttu niille jotka suunnittelevat Tartoon muuttoa koiran kanssa :)

Vielä ennen kuin jatkan glukoosihomeostaasi -tekstiäni aiheesta "leptiini", laitan tähän kuvan Wä:n uudesta leikkikaverista, Ruusa -pennusta :) Pidimme opiskelijakaverini R:n kanssa pentutreffit Tartoon saavuttuamme :)