Õhtul käisime kinos!

Tänään oli hieman pelätty ensimmäinen viron kielen koe. Minusta on vieläkin vaan niin uskomatonta että viikon koulutuksen jälkeen olemme jo lounastajaporukkamme kanssa tilailleet ravintolassa ja asioineet muuallakin pieniä pätkiä ihan eesti keeles! Ja haluaisin heti karsia sen ennakkoluulon että viro on ihan kuin suomea, vain muutama sana kuulostaa hauskemmalta kuin suomessa. Ei, viro on täysin oma lukunsa jonka opiskelu tulee aloittaa ihan samall asenteella kuin minkä tahansa muunkin kielen: sanat taivutuksineen opiskellaan oppikirjasta, samoin lauseiden muodostukset ja erinäiset poikkeuksien poikkeukset! Kuitenkin suomen kielestä on hurjasti hyötyä - meillä suomalaisilla on jo valmiiksi oikeanlaiseen nuottiin ja samankaltaisiin lauseisiin tottunut kielikorva :) Koe itsessään sisälsi samanlaisia tehtäviä kuin olimme tunnilla tehneet, eli opettaja ei todellakaan halunnut saada ketään kiinni tässä kokeessa vaan halusi lähinnä testata, olimmeko ymmärtäneet tähän asti oppimamme.

Eilen sunnuntaina kävimme Otepäässä vierailulla. Tämä retki on ilmeisesti erottamaton osa kielikurssia ja jonkinlainen perinne. Mielestäni oli todella mielenkiintoista käydä tutustumassa muihinkin Viron osiin, sillä en todellakaan ole ennen eläinlääkkisurani alkua astunut jalallanikaan Viron kamaralle! Vierailimme muun muassa paikallisessa ylpeydessä Otepään talviurheilukeskuksessa, jonka jälkeen kävimme käyskentelemässä eräänlaisella talviurheilulajien treenausalueella, jossa ladut toimivat myös kesällä asfaltoituina rullasuksireitteinä. Kävelyreittimme päättyi Otepään uuden hyppyrimäen alle. Vaikka kotipaikallani Lahdessa onkin korkeampi hyppyri, maisemat ovat kuitenkin vähän komeammat kuin Lahdessa! Viron maaseutu on tosi tasaista ja tuntuikin että kaikki mäet on koottu yhteen paikkaan, Otepäähän ja tietysti yksi, toomemägi, on säästetty Tartolle :)

Maisemaa Otepäästä

Tänäänkin saimme vähän seikkailla, kun kävimme neljän hengen seurueessa katsomassa "Bad Teacher" -elokuvan Tasku -kauppakeskuksen elokuvateatterissa. Siinä missä Suomessa leffan tekstitykset ovat suomeksi ja ruotsiksi, täällä tekstit ovat myös kahdella kielellä - eestiksi ja venäjäksi. Tällä kertaa ainakin keskityimme ihan vain lukemaan viron tekstejä ja kuuntelemaan tietysti amerikkalaista ääniraitaa :D Niinkuin monessa muussakin paikassa on tullut huomattua, myös leffateatterissa totesimme että hintataso ei juuri päätä huimaa: leffaliput olivat 3 euroa kappale siinä missä suomessa maanantai -illan leffasta saisi varmaan maksella jotakin 7 ja 10 euron välillä!

Huomenna kielikurssi jatkuu normaaliin tapaan kello 9 aamulla, parempi siis lähteä lueskelemaan eestiä. Tein löydän yhdestä Tarton kirjakaupasta ja ostin kirjan koirien terveyden ylläpidosta (hintaa tällä löydöllä oli huimat 3 euroa!) Tieto itsessään on melko alkeistasoista ihan jokaiselle koiranomistajalle suunnattua, mutta lueskelenkin sitä oppiakseni alan sanastoa vähän sieltä täältä. Kieliympäristöä kannattaa kuulemma alkaa rakentaa heti kun jotakin virosta ymmärtää. Opettaja lupasi että kieli alkaa kehittyä vielä enemmän kun meidät sekoitetaan virolaisten opiskelijakollegoidemme kanssa samoihin ryhmiin!

Arki alkaa hahmottua

Nyt on siis melkein viikonpäivät vietetty Tartossa ja tapahtuneiden asioiden saldo on kiitettävä: olen käynyt elämäni ensimmäisen kerran Virossa, Tallinnassa ja Tartossa, olen asustellut hetken aikaa toisen opiskeljan nurkissa, hankkinut oman asunnon, muuttanut oman katon alle, aloittanut kielikurssin, hankkinut virolaisen puhelinliittymän ja pankkitilin, tutustunut kollegoihini koulun ulkopuolella ja vielä kaikkea muuta, mitä en nyt vain muista tähän listata! Vaikea uskoa että on kulunut vaivainen viikko Tartoon saapumisestani. Tuntuu kuin olisin asustellut täällä jo kauemmin, sillä arkipäivän kulku alkaa tuntua jo niin omalta :) Olen lisäksi (yrityksen ja eksymisen kautta) alkanut hahmottaa Tarton laitamienkin katuja, erityisesti kodin, koulun ja Raekoja platsin a.k.a. keskustan väleillä. En yhtään ihmettele että Tartoa kehutaan ihanaksi kaupungiksi, kyllä minäkin kuvittelen täällä viihtyväni seuraavat kuusi vuotta!

Lupasin viimeksi kirjoittaa heti kun olen hankkinut netitiyhteyden omaan asuntooni, mutta juoksevien asioiden hoito vei jälleen kerran voiton blogin päivittelystä, palun vabandust (eli anteeksi) siitä! Mutta joka tapauksessa minulla on nyt ikioma nettitikku, jonka kävin hakemassa paikalliselta elisalta kanssaopiskelijani vinkistä. Netin nopeus ei ehkä ole toivomani tasoinen, mutta tärkeintä on että yhteys Suomeen ja koulun sähköpostitiedotteisiin pysyy tavalla tai toisella auki. Vuokranantajani on luvannut auttaa minua kiinteän netin ja television (jes!) hankkimisessa asuntooni. Virossa on usein käytäntönä että vuokralainen hoitaa itse tällaiset ylellisyydet niin halutessaan. Näitä eroavaisuuksia ilmaantuu aina silloin tällöin ja olen onneksi jo vähän oppinut pois "ei Suomessa vaan menisi näin" -ajattelusta. Se vertailu ei hyödytä ketään, maassa maan tavalla.

Kerroin myös aikeistani rekisteröityä Tarton kaupungin asukkaaksi. Olisin sen mielelläni hoitanutkin alta pois, jollei kyseisessä virastossa olisi ollut "ruuhkaa". Ruuhka muodostuu kun virastossa on kaksi virkailijaa, sinne änkeää samaan aikaan seitsemän opiskelijaa samanaikaisesti ja virasto on menossa puolen tunnin päästä kiinni. Kun yhden henkilön rekisteröinnissä kestää noin puoli tuntia, ruuhka on valmis :D No, maanantaina vaan hyvissä ajoin virastolle odottelemaan kielikurssin (ja kokeen, iiks) jälkeen!

Huomenna lauantaina meillä on ensimmäiset kolme kielikurssituntia normaalisti kielikeskuksella, mutta sitten lähdemme kävelemään Tartoon ja kuuntelemaan opettajamme eesti keelistä selostusta. Saa nähdä opimmeko mitään uutta, siis saammeko selvää syntyperäisen virolaisen puheesta viikon opiskelun jälkeen! Sunnuntaina on vuorossa (kuulemma perinteinen) excu Otepäähän, jossa vietämme koko sunnuntaipäivän. Heti maanantaina onkin jo ensimmäinen kielikoe, jossa pitäisi osata taivutella sanoja oikeilla päätteillä ja käyttää niistä oikeita sijamuotoja. Lisäksi meidän on hallittava kysymyslauseet ja lyhyen tekstin kirjoittaminen. Tuntuu hassulta että tämä kaikki on hallittava viikon opiskelun tuloksena. Mutta kukaan ei ole kuulemma ikinä jäänyt kiinni kielikokeisiin, luottakaamme siihen :D

Tänään kielikurssin jälkeen kävimme pienemmällä porukalla (kokoonpano vaihtelee päivästä riippuen) syömässä ihanassa ravintolassa nimeltään La Doce Vita, suosittelen kaikille Tarton kävijöille! Ruokailun jälkeen kävin siivoilemassa väliaikaisen kämppäni luovutuskuntoon ja lähdin kesklinnaan (keskustaan) ihmettelemään kauppoja. Tänään tutkin Tasku -ostoskeskuksen, jossa on monia vaatekauppoja joita suomessa ei tapaa. Kun kiertelin kauppoja ja kuulin alkuperäisten virolaisten puhumaa kieltä ja ymmärsin melkein aina pääasiat ihmisten puheista, minusta alkoi oikeasti tuntua että asun Tartossa. Helpottava tunne, sillä tänne lähtiessäni pelkäsin että enttä jos en sopeudukaan uuteen maahan ja kulttuuriin, entä jos lähden maitojunalla kotiin ja joudun luopumaan unelma-ammatistani? Ei, Tarto on ihana kaupunki johon haluan tutustua aina enemmän ja jossa aion valmistua loomaarstiksi!

Tartosta tulee (toinen?)koti

Nyt olen luvannut itselleni ryhdistäytyä ja päivitellä blogia hieman aktiivisemmin kuin aiemmin, saa taas nähdä kuinka kauan tämän sortin lupaus kestää :D Anyway, tänään niinkuin joka päivä Tartoon  saapumiseni jälkeen tämä kaupunki on alkanut tuntua enemmän toiselta kodilta. En tiedä tuleeko Tartosta vielä joskus "ensimmäinen koti" ja käynkö Suomessa vain vierailuilla, vai ajattelenko aina meneväni "kämpälle" astuessani oman Tarton asuntoni ovesta sisälle. Kerron sitten jos saan ikinä tietää :)

Tänään hoidin erään tärkeän asian pois jaloista, nimittäin avasin oman virolaisen pankkitilin. Koska suomenpuoleisella pankillani ei ole suoraan omaa konttoria, käännyin Nordean puoleen ja menin panin konttorille pyytämään omaa tiliä. Olen kuullut että tilinavaamiskäytännöt vaihtelevat ppankista ja jopa toimitsijasta riippuen. Joskus omaa tiliä ei voi avata ennen kuin on jotain millä todistaa että on oikeasti tekemässä jotain järkevää Tartossa. (Meillä eläinlääkisläisillä tämä paperi on siis EMÜn läsnäolotodistus, jotka jaetaan meille vasta ensi viikolla.) Onneksi kohdalleni osui kuitenkin virkailija, jolle sopi hyvin että toimitan läsnäolotodistuksen ja oman isikukoodini (a.k.a. virolainen henkilötunnus) kunhan vaan saan ne käsiini. Ainakin kyseisessä konttorissa englanninkielinen palvelu toimi loistavasti ja käyn noutamassa oman pankkikorttini ensi viikolla! :)

Tänään meidän piti myös käydä isommalla porukalla ilmoittautumassa Tartu Population Register Officessa. Tähän toimistoon meidän tulee toimittaa passi ja vuokrasopimus. Toimistolla meidät rekisteröidään Tarton virallisiksi asukkaiksi. Tämän rekisteröinnin ja läsnäolevaksi koululle ilmoittautumisen jälkeen seuraava määränpää on Migration Bureau in Tartu. Sinne toimittelemme edelliseltä toimistolta saadun todistuksen vakituisesta asumisesta Tartussa, passikuvan (jonka voi ottaa myös paikan päällä) ja passin. Migration Bureausta haetaan siis virolaista ID -korttia eli henkkareita, jotka vahvistavat pysyvän oleskelun Tartossa. Toimisto menee kuitenkin päivittäin kiinni klo 16 ja olimme lähdössä ensimmäiselle toimistolle kymmenen minuuttia myöhässä! Ei voi mitään, se jää siis huomiselle...

Koska väliaikaisen asuntoni oikea asukas tulee Tartoon viikon lopulla, minun tulisi muuttaa omaan pysyvään asuntooni, jonka avaimet sain eilen. Ennen asunnolle siirtymistä olen ottanut tavoitteeksi hankkia nettiliittymän, jotta yhteys suomeen ja sähköposteihin ei katkeaisi. Huominen operaationi tuleekin siis olemaan prepaid -nettitikun tai vastaavan etsiskely. Prepaid vaihtoehto siksi, että vuokranantajani täytyy selvittää, mikä nettiyhteys toimii omassa talossani kiinteästi. Lupaan kirjoitella löytämistäni vaihtoehdoista tänne ja kerron, toimiiko valitsemani vaihtoehto vai olisiko joku muu kenties parempi :)

Sen jälkeen kun kielikurssiamme alkoi opettaa suomenkielinen opettajamme, meille on tullut huomattavasti enemmän kotitehtäviä sanojen ja kieliopin opiskelun lisäksi. Tämänpäiväinen tehtävä on kirjoittaa eilisestä päivästämme, koska päivän aihe oli imperfektimuoto. Opettaja kerää ne tekstit, joita ei lueta ääneen koko luokalle ja kaikki tekstit korjataan. Lisäksi opettaja ilmoittaa, kuka on voittanut "pisin kirjoitelma" -kilpailun. Täytyypä siis hetkeksi keskittyä kertomaan eilisestä päivästäni viroksi ja lukea päivän kappaleiden sanastot läpi. Voisi sanoa että kielikurssista tulee mieleen peruskoulu opettajan vaihtumisen jälkeen :D Mutta huomiseen, kerron sitten miten netinmetsästys sujui :)

Ainiin ja mainittakoon nyt vielä että kävin illalla vielä kaubamajalla ostoksilla. Kassalla puhuin myyjälle viroa, koska olen vain päättänyt oppia sen yrityksen ja erehdyksen kautta. Tähän asti kaikki asiakaspalvelijat ovat vaihtaneet kielen englanniksi kuullessaan minun vironkielentaitoni. Tänään iloiseksi yllätyksekseni myyjä jatkoi juttelua viroksi ja yritti saada minua liittymään kaupan kanta-asiakkaaksi. Olin ylpeä itsestäni kun osasin jatkaa keskustelua, enkä vain nyökytellyt ja hymyillyt ja leikkinyt että ymmärrän! :)) Ja tämä kaikki vain neljän päivän kielikurssin ja pienen itseopiskelun jälkeen, tänään viron kielen hallitseminen jonain päivänä tuntuu taas ihan mahdolliselta!

Kielimuurin ylittelyä

Viime päivityksestä on jo vähän aikaa, joten luulen että tästä tulee taas vähän pitempi julkaisu. Niin paljon on nimittäin ehtinyt tapahtua todella lyhyeltä tuntuneessa ajassa!

Jatkanpa tarinaa Tartoonlähtöpäivästäni. Vaikka alkuperäinen suunnitelma oli lähteä klo 14.30 lautalla helsingistä kohti Tallinnaa, päätin kuitenkin lähteä aikaisemmalla, 10.30 lähtevällä lautalla. Päädyin tähän ratkaisuun siksi että alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin ollut Tartossa vasta seitsemän aikoihin illalla ja tähän olisi pitänyt vielä lisätä paikan päällä harhailuun kuluva aika, en nimittäin ollut koskaan aikaisemmin käynyt Virossa puhumattakaan Tartosta. Lähdimme siis kolmen fuksin voimin kohti Tallinnaa. Tallinnan satamassa suunnistin yhdessä toisen ilman muuttokuormaa matkustavan fuksin (yksi meistä oli muuttamassa ja siis liikkeellä omalla autolla) kanssa bussipysäkillle ja odottelemaan autobussijaamille eli bussiasemalle vievää autoa. Bussijaamilla löysimme onneksemme suomea puhuvan myyjän, jolta saimme ostettua liput Tarton bussiin. Tallinna-Tarto -välillä kulkee autoja melko tiheään (samaan tapaan kuin hki-lahti tms reitti Suomenmaalla) eli autoa ei yleensä tarvitse juuri odotella.

Tarton bussit täyttyvät kuulemani mukaan usein lähes täyteen tai jopa aivan täyteen. Näin tälläkin kertaa, vapaita istumapaikkoja oli lähtiessämme jäljellä vain kourallinen. Matka Tartoon kestää 2,5 tuntia. Tällä välin ehtii hyvin lueskella tai vain ihmetellä maisemia ja välillä nukkua, kuten allekirjoittanut. Tarto bussijaamilta suunnistin kartan (suosittelen että tulevat loomaarstin alut hankkivat ihan perinteisen paperisen "Tartu linna kaartin") avulla väliaikaiselle asunnolleni. Tarton kadut ovat mielestäni todella selkeitä ja edes kaltaiseni taitava eksyilijä ei onnistunut harhailemaan ollenkaan asunnolle suunnatessaan.

Illaksi olimme vielä sopineet kaikkien fuksien kesken (facebook on loistava yhteydenpitoväline) tapaamisen ennen ansimmäistä oikeeaa koulupäivää. Tapasimme toisemme Tarton keskustassa Raekoja platsilla. Vapaamuotoinen ja itse järjestetty tapaaminen oli hyvä idea, koska kielikurssin ensimmäisenä päivänä kaikki olivat jo tuttuja ja meillä oli yksi "jännityksen"aihe vähemmän :)

Kielikurssi alkoi siis sunnuntaina aamulla yhdeksältä kampuksemme kielikeskuksessa. Ensimmäiset kaksi päivää meitä opetti viron kielen opettaja, joka ei kuitenkaan puhunut suomea ja opetus tapahtu siis englanniksi. Vaikka asetelma kuulostaa haastavalta, se ei kuitenkaan tuottanut ryhmällemme vaikeuksia, vaan totuimme nopeasti kuuntelemaan englantia, kääntämään sen suomeksi ja oppimaan viroa. :D Tänään saimme opettajan, joka opettaa virossa suomen kieltä ja puhui siis suomea erittäin hyvin. Vaikka Tartoon saapuessa ja  kielikurssin ensimmäisenä päivänä tuntui että en tule ikinä ymmärtämään viroa ja minua ei taatusti tulla ikinä ymmärtämään viroksi, tunne on yllättävän lyhyessä ajassa alkanut hellittää. Minä saatan joskus oikeasti puhua ja ymmärtää viroa ja voin oppia eläinlääkäriksi vieraalla kielellä! Kielikurssi jatkuu intensiivisenä vielä viikon ja senkin jälkeen suomalaiset opiskelevat viroa normaalin opiskelun ohella. Tällä hetkellä tärkein tavoite on saada ensimmäinen kielikoe läpi ja todistus auttavasta viron kielen taidosta. Sen sekä vuokrasopimuksen ja Eesti Maaülikoolin läsnäolotodistuksen avulla voin hakea elamislubaa Tartoon. Elamisluban myötä saan oman virolaisen henkilötunnuksen ja virallisen luvan oleskella ja opiskella Virossa!

Toinenkin askel kohti elamislubaa on tänään otettu: kävin tänään katsomassa varaamaani asuntoa ja nähtyäni sen paikanpäältä allekirjoitin samantien vuokrasopimuksen, niin ihana tuleva kotini on :) Vaikka en yleisesti suosittele vuokraamaan asuntoa näkemättä, uskalsin itse ottaa pienen riskin sillä asunnon omistaa koulumme johtajan hyvä ystävä :D Suomesta käsin asunnon etsiminen on hankalaa juuri esimerkiksi siksi että asuntoja ei voi katsella paikan päällä. Siksi omasta virheestä viisastuneena suosittelen että jos pääsee EMÜ:un opiskelemaan, kannattaa varata vaikkapa viikko kesästä siihen että lähtee käymään Tartossa ja sopii etukäteen kinnisvaran eli asunnonvälitysfirman kanssa näyttöjä tietyille päiville. Näin saa mielenrauhan siitä että on paikka johon mennä koulujen alkaessa. Tottakai majoitusvaihtoehtoja on muitakin jos ei heti alkuun ehdi löytämään omaa asuntoa: Torni, eli koulumme asuntola on monen fuksin ensimmäinen koti ja jotkut eivät välttämättä koskaan muuta sieltä pois. Yksi Tornissa asumisen etu on se että Torni sijaitsee ihan koulurakennuksien tuntumassa, joten kävelyä tai pyöräilyä ei tule niin paljoa. Jos Torni ei houkuttele, kannattaa laittaa ilmoituksia suolet.fi -sivuston foorumille. Siellä edellisten vuosien opiskelijat tarjoavat omia asuntojaan vuokralle esimerkiksi kielikurssien ajaksi, jolloin he eivät vielä itse ole Virossa. Samaisella foorumilla on mahdollista etsiä vaikka kämppistä tulevieen kollegoiden joukosta! Itsekin siis olen asunut vanhemman opiskelijan nurkissa ja muutan omaan asuntooni tämän viikon lopulla, muuttokuormani tulee vasta kuun vaihteessa. Vuokraamani asunto on kalustettu (kuten useimmat asunnota Tartossa) joten muutolla ei ole niin kauhea kiire. Onhan se tietysti mukava saada kaikki omat ja tutut tavarat ympärilleen, sitten Tarto alkaa tuntua enemmän kodilta :)

Luulen että tässä tuli tarpeeksi infoa yhdelle julkaisulle! Huomenna kielikurssi jatkuu taas klo 9 aamulla ja kestää aina kahteen iltapäivällä. Tahti kurssilla on kiitettävän reipas, mutta mielestäni se ei vie mitään pois opetuksen laadusta, se vain tietää hieman tekemistä ja kertailua kotona, sanat kun eivät meinaa ihan ensimmäisellä kerralla jäädä päähän. Täytyy sanoa että käsitykseni siitä että viron kieli on jonkinlainen versio suomesta on muuttunut kielikurssin ansiosta. Yhtenäisyys toki on huomattavaa, mutta kyllä eesti keel pitää aloittaa ihan perusteista, niin kuin kaikki muutkin vieraat kielet!

Asioiden hoitoa Suomen puolella

Ylihuomenna lauantaina koittaa vihdoin lähtöpäivä ja sunnuntaina alkaa viron opiskelu kielikurssilla Tartossa! Oleen viime päivät kasaillut tavaroita huoneestani ja hämmästynyt todella paljon siitä, kuinka paljon roinaa yksi ihminen saa muutamassa vuodessa kerättyä! Onneksi vielä ei kuitenkaan tarvitse muuttaa, vaan lauantaina kanssani Tartoon matkustaa vain kahden viikon tavarat ja loput tulen hakemaan kielikurssin päätyttyä. :) Ajattelin keräillä tähän julkaisuun asioita, joita olen hoitanut kuntoon näin jo ennen lähtöä ja mitä minun on vielä järjesteltävä kun pääsen uudelle kotipaikkakunnalleni.

Suomessa hoidetut asiat:
- opintotukihakemus KELA:lle
- hakemus Suomen sosiaaliturvan piirissä pysymisestä KELA:lle
- EU -sairaanhoitokortin tilaus KELA:lta
- Tarton kartan hankinta (edesauttaa kivasti kaupungin hahmottamista ja asunnon etsintää, en löytänyt netistä kätevää karttaa!)
- Viron sanakirjan osto (ilmeisesti virosta on olemassa vain taskumuotoinen sanakirja, korjatkaa jos tiedätte jotain muuta!?)
- Asunnon etsintä (alkuun oli todella turhauttavaa etsiä kämppää Suomesta käsin), asunto löytyi lopulta melkoisen onnenkantamoisen kautta! :)
- väliaikaisen asumismuodon hankkiminen (oma asunto vapautuu viikon päästä Viroon saapumisestani), löytyi suolet.fi -sivuston foorumilta
- Poissaoloilmoitus edelliseen yliopistopaikkaan kotieläintieteelle
- Vakuutukset kuntoon (minulle tarjottiin matkustajan vakuutus ja tapaturmavakuutus, johon siis kuuluu matkustus suomen ja viron välillä ja koululla tapahtuneet vahingot. Yksi ero suomalaisen ja virolaisen koulun välillä on se että EMÜ:n opiskelijoilla ei ole vakuutuksia koulun puolesta!)
- Kielikurssin maksu
- Laivalipun osto
- Visa Electronin uusinta (ei siis pakollinen jos kortissa on voimassaoloaikaa tarpeeksi!)
- Latina-suomi (lääketieteen)sanakirjan tilaus booky.fi:stä
- Vanhan kämpän avainten luovutus ja uusien noutaminen
- Muuttolaatikoiden hankinta
- Labratakin osto Imagewearista
(-Jos koira matkaisi mukana, sille pitäisi hommata passi ja päiivittää rokotustiedot, ehkä vielä jossain vaiheessa piskikin vierailee virossa ;D)

Tartossa vielä:
- Rokotukset kuntoon (ainakin hepatiitit, puutiaisaivokuume ja rabies..)
- ISIC -opiskelijakortti
- Pankkitilin avaus
- Oleskelulupa l. elamisluba Virossa (edellyttää mm. vuokra-asunnon omistajien suostumusta ym.)
- Oleskeluluvan jälkeen hankitaan virolainen henkilöllisyystodistus eli ID -kortti
- Puhelinliittymä Viroon (monet ovat suositelleet prepaid -ratkaisua, koska kiinteä kännykkäliittymä edellyttää viroilaista henkkaria, missä taas kestää hetki ennnen kuin sen saa käsiinsä..)
- Läsnäoloilmoittautuminen

Huh, lista vaikuttaa pitemmältä kuin olin suunnitellut ja tästäkin on varmasti unohtunut jotain! Ei siis mikään ihme että viime päivinä on saanut juoksennella kaupungilla hoitamassa asioita :D Huomenna ajattelin viettää viimeisen kokonaisenn suomipäiväni ihan vaan kotona koiran, pakkailun ja muutaman ihanan DVD:n parissa. Lauantaina heti aamusta on sitten lähtö kohti terminaalia ja unelmien ammattia, kieltämättä alkaa jo jännittää mutta vain hyvällä tavalla :)

Tästä se lähtee!

Alkuun on varmasti syytä hieman esitellä blogini ideaa ja kertoa jotain pientä myös allekirjoittaneesta. Olen siis tulevan syksyn eläinlääketieteen fuksi Eesti Maaülikoolista Tartosta ja lupasin jo kauan sitten itselleni että jos ikinä pääsen opiskelemaan eläinlääketieteelliseen, pidän blogia opiskeluistani. Minusta on siis tulossa loomaarst, mikä on siis viroa ja tarkoittaa eläinlääkäriä. Blogillani haluan auttaa tulevia suomalaisia Tartoon lähteviä eläinlääkärinalkuja, sillä kun itse yritin etsiskellä käytännön kokemuksia suomalaisen opiskelijan elämästä Tartosta, saalis osoittautui melkoisen laihaksi, ainut löytämäni blogi oli Nti Herriotin, jota muuten suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille! :)

Lukion jälkeen hain heti täynnä tarmoa eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan Helsingin yliopistoon. Vähäinen fysiikan opiskelu ja ylioppilaskirjoitukset kuitenkin yhdessä Galenoksen, tuon suuresti rakastetun ja vihatun kirjan kanssa eivät tuottaneet haluttua tulosta ja postilaatikkoon kolahti hylkäyskirje. Sillä kerralla eroa sisäänpääsyrajaan oli niin huikeasti että annoin asian olla ja olin tavallaan tyytyväinen että saisin viettää välivuoden. Toisin kävi. Kaikkien ja eniten omaksi yllätyksekseni muutaman viikon päästä sain lupaavan paksun kirjekuoren Helsingin yliopistolta, jossa kerrottiin että olin saanut opiskelupaikan maatalous- metsätieteellisestä tiedekunnasta, pääaineena kotieläintiede. Niinpä välivuosi sai jäädä ja tämä tyttö lähti suoraan lukiosta yliopistolle hiomaan seuraavan vuoden eläinlääkiksenhakusuunnitelmia.

Vuosi meni ohi turhan nopeasti kotieläintiedettä opiskellessa ja opiskelijaelämää ihmetellessä. Tammikuussa oli taas aika kaivaa vanha kunnon Galle kaapin perukoilta ja aloittaa uusi yritys päästä sisään eläinlääkikseen Helsinkiin. Kävin tammikuusta toukokuulle asti valmennnuksessa ja opiskelin fysiikkaa, joka on ollut minulle aina vähän inhokkiaine, mutta tiesin hyvin että se nyt vaan vaaditaan eläinlääkikseen ja sillä siisti. Parhaimmillani tein 8 ja 9 -tuntisia päiviä Gallen ja fy/ke/bi -yhdistelmän parissa. Tiivistin tahtia valmennuskurssin simuloitujen pääsykokeiden mukaan ja lukupäivät pitenivät kokeen lähestyessä. Tällä kertaa minulla oli oikeasti se paljon puhuttu laskurutiini ja tunsin että tällä kertaa minä oikeasti pääsen eläinlääkikseen!

Vuoden 2011 pääsykoe yllätti monet hakijat ja jo lääkiksissä opiskelevat. Kompakysymyksiä pursuileva monivalintatehtävä sydämen toiminnasta ja EKG -käyrästä söi paljon pisteitä, sillä yksikin virhe pudotti koko osion pisteet nollille moni sanoikin lotonneensa osan tehtävistä. Itse olin kahden vaiheilla. Heti kokeen jälkeen oloni oli vain tyhjä, päässä oli kaikki kevään aikana opitut kaavat sekaisin ja en halunnut ajatellakaan mitään Galenokseen tai pääsykokeisiin liittyvää. Toisaalta taas itsetuntoani kohotti muutamat oikein menneet tehtävät jotka kävin heti kokeen jälkeen tarkastamassa vastausanalyyseistä. On hullu tunne kun ei voi kuin vain odottaa juryn päätöstä opiskelupaikkojen jaosta. Kun muutaman tunnin päästä aloitin matkan Viikistä kohti kotia, aloin vihdoin tajuta että se oli nyt siinä. Viisi kuukautta ahertamista, laskemista, pänttäämistä, turhautumista, ulkoaopettelua, lukupiirejä ja valmennuskursseilla ravaamista. Sitten viisi tuntia aikaa suoltaa kaikki aiheeseen liittyvä tieto paperille. Siinä 14 tehtävän vastauksissa tulisi olla tarpeeksi todistusaineistoa että juuri sinä olet oikea valinta eläinlääkäriopiskelijaksi ja että kuuden vuoden päästä olet taitava eläinlääkäri. Kotimatkalla aloin ajatella että en ehkä sittenkään ollut todistellut asiaa tarpeeksi paperille. Kaikki tekemäni virheet alkoivat muistua mieleen yksi kerrallaan ja kasaantuivat, kunnes en muistanut enää muuta kuin että olin mokannut niin monta kertaa kokeessa. Väsymys ja pettymys omaan suoritukseen purkautuivat kaikki kerralla. Itkin loppukotimatkan ja vielä kotonakin. Kun joku kysyi että "no miten niin se muka meni niin huonosti?", en voinut vastata koska pettymys palasi mieleeni ja aloin itkeä. Jälkeenpäin olen ajatellut että se on merkki siitä että ainakin annoin kaikkeni sisäänpääsyn eteen.

Kun epävarmuuden aika jatkui, yhdessä keskustelussamme äitini heitti vain idean: "entäs se tarto? jos vaikka haet ensi vuonna suomeen ja viroon?". Siitä se sitten lähti, laitoin paperit vetämään Eesti Maaülikooliin, sillä Tartoon hakuaikaa on aina heinäkuulle asti. Järjestely on järkevä suomalaisille, koska Helsingin tulokset ehtivät tulla ennen Tarton hakemusten deadlinea.

Sitten juhannuksen jälkeen koitti suomen eläinlääkiksen tulosten julkistuspäivä. Koska en itse päässyt silloin  koneelle, laitoin viestin äidilleni, joka kävi lukemassa hyväksyttyjen nimilistan läpi puolestani netissä. Sitten sain tekstarin: "Ei ollu sun nimeä listassa, mutta ehkä se tarto vaikka onnistuu :)". Se päivä oli virallisesti pilalla, aloin jo totuttautua ajatukseen toisesta vuodesta kotieläintieteellä. Kaksi puuttuvaa valintakoepistettä pitäisivät minut poissa Helsingin eläinlääkiksestä. Näin jälkeenpäin olen kuitenkin hieman ylpeä itsestäni että onnistuin vain vuodessa petraamaan fysiikantaitojani ja laskurutiiniani niin paljon että tällä kertaa sisäänpääsy oli kiinni vain niistä muutamasta harmittavasta pisteestä!

Tarton eläinlääkiksen tulostenjulkaisupäivänä olin töissä iltavuorossa ja kävin ohimennen koneella tarkastamassa normaaliin tapaan sähköpostini. Toisessa sähköpostissani oli saapuneiden joukossa englanninkielinen otsikko "admission to veterinary studies". "Ei voi olla", ajattelin ja avasin viestin. Kyllä se vaan oli! Minut oli hyväksytty eläinlääkikseen Eesti Maaülikooliin! Loppuillan kirjoittelin uutistekstiviestejä kaikille, joille olin jo ehtinyt harmitella että edessä on varmaan toinen "välivuosi" kotieläintieteellisessä.

Tässä oli nyt "lyhyt" aloitusavautumiseni siitä, kuinka minä olen päätynyt lähtemään eläinlääkäriopiskelijaksi Viroon. Seuraavaksi aion kirjoitella vähän sitä paperisodasta ja käytännön järjestelyistä joita jokainen suomalainen fuksi kohtaa lähtiessään opiskelemaan EMÜ:un. Toivon todella että tästä blogista on apua edes yhdelle Eesti Maaülikooliin hakevalle tai sitä harkitsevalle. Silloin se on mielestäni suorittanut tehtävänsä! :)