Nyt on siis melkein viikonpäivät vietetty Tartossa ja tapahtuneiden asioiden saldo on kiitettävä: olen käynyt elämäni ensimmäisen kerran Virossa, Tallinnassa ja Tartossa, olen asustellut hetken aikaa toisen opiskeljan nurkissa, hankkinut oman asunnon, muuttanut oman katon alle, aloittanut kielikurssin, hankkinut virolaisen puhelinliittymän ja pankkitilin, tutustunut kollegoihini koulun ulkopuolella ja vielä kaikkea muuta, mitä en nyt vain muista tähän listata! Vaikea uskoa että on kulunut vaivainen viikko Tartoon saapumisestani. Tuntuu kuin olisin asustellut täällä jo kauemmin, sillä arkipäivän kulku alkaa tuntua jo niin omalta :) Olen lisäksi (yrityksen ja eksymisen kautta) alkanut hahmottaa Tarton laitamienkin katuja, erityisesti kodin, koulun ja Raekoja platsin a.k.a. keskustan väleillä. En yhtään ihmettele että Tartoa kehutaan ihanaksi kaupungiksi, kyllä minäkin kuvittelen täällä viihtyväni seuraavat kuusi vuotta!
Lupasin viimeksi kirjoittaa heti kun olen hankkinut netitiyhteyden omaan asuntooni, mutta juoksevien asioiden hoito vei jälleen kerran voiton blogin päivittelystä, palun vabandust (eli anteeksi) siitä! Mutta joka tapauksessa minulla on nyt ikioma nettitikku, jonka kävin hakemassa paikalliselta elisalta kanssaopiskelijani vinkistä. Netin nopeus ei ehkä ole toivomani tasoinen, mutta tärkeintä on että yhteys Suomeen ja koulun sähköpostitiedotteisiin pysyy tavalla tai toisella auki. Vuokranantajani on luvannut auttaa minua kiinteän netin ja television (jes!) hankkimisessa asuntooni. Virossa on usein käytäntönä että vuokralainen hoitaa itse tällaiset ylellisyydet niin halutessaan. Näitä eroavaisuuksia ilmaantuu aina silloin tällöin ja olen onneksi jo vähän oppinut pois "ei Suomessa vaan menisi näin" -ajattelusta. Se vertailu ei hyödytä ketään, maassa maan tavalla.
Kerroin myös aikeistani rekisteröityä Tarton kaupungin asukkaaksi. Olisin sen mielelläni hoitanutkin alta pois, jollei kyseisessä virastossa olisi ollut "ruuhkaa". Ruuhka muodostuu kun virastossa on kaksi virkailijaa, sinne änkeää samaan aikaan seitsemän opiskelijaa samanaikaisesti ja virasto on menossa puolen tunnin päästä kiinni. Kun yhden henkilön rekisteröinnissä kestää noin puoli tuntia, ruuhka on valmis :D No, maanantaina vaan hyvissä ajoin virastolle odottelemaan kielikurssin (ja kokeen, iiks) jälkeen!
Huomenna lauantaina meillä on ensimmäiset kolme kielikurssituntia normaalisti kielikeskuksella, mutta sitten lähdemme kävelemään Tartoon ja kuuntelemaan opettajamme eesti keelistä selostusta. Saa nähdä opimmeko mitään uutta, siis saammeko selvää syntyperäisen virolaisen puheesta viikon opiskelun jälkeen! Sunnuntaina on vuorossa (kuulemma perinteinen) excu Otepäähän, jossa vietämme koko sunnuntaipäivän. Heti maanantaina onkin jo ensimmäinen kielikoe, jossa pitäisi osata taivutella sanoja oikeilla päätteillä ja käyttää niistä oikeita sijamuotoja. Lisäksi meidän on hallittava kysymyslauseet ja lyhyen tekstin kirjoittaminen. Tuntuu hassulta että tämä kaikki on hallittava viikon opiskelun tuloksena. Mutta kukaan ei ole kuulemma ikinä jäänyt kiinni kielikokeisiin, luottakaamme siihen :D
Tänään kielikurssin jälkeen kävimme pienemmällä porukalla (kokoonpano vaihtelee päivästä riippuen) syömässä ihanassa ravintolassa nimeltään La Doce Vita, suosittelen kaikille Tarton kävijöille! Ruokailun jälkeen kävin siivoilemassa väliaikaisen kämppäni luovutuskuntoon ja lähdin kesklinnaan (keskustaan) ihmettelemään kauppoja. Tänään tutkin Tasku -ostoskeskuksen, jossa on monia vaatekauppoja joita suomessa ei tapaa. Kun kiertelin kauppoja ja kuulin alkuperäisten virolaisten puhumaa kieltä ja ymmärsin melkein aina pääasiat ihmisten puheista, minusta alkoi oikeasti tuntua että asun Tartossa. Helpottava tunne, sillä tänne lähtiessäni pelkäsin että enttä jos en sopeudukaan uuteen maahan ja kulttuuriin, entä jos lähden maitojunalla kotiin ja joudun luopumaan unelma-ammatistani? Ei, Tarto on ihana kaupunki johon haluan tutustua aina enemmän ja jossa aion valmistua loomaarstiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti