Kuvassa tällä hetkellä anatomian opiskeluun hyödyntämäni aineisto: itse anatoomia oppik (=oppikirja) (keltainen kansi), tämänpäiväinen ylpeydenaihe eli meditsiini sõnastik, latina-suomi -sanakirja, sekä Atlas of Equine Anatomy, jonka sain muistoksi työharjoittelusta hevosklinikalta muutama vuosi sitten. Kuvassa myös värikynät, jotka on koko ryhmän voimin todettu erinomaiseksi opiskelumetodiksi. Luiden värittely paitsi selventää eri alueiden rajoja luiden pinnoilla, on myös terapeuttista toimintaa pänttäämisen ohella ;)
Kuvassa kolme ensimmäistä anatomian kirjaa: numerot II, III ja IV-I, kirjojahan on kaikkiaan yksitoista kappaletta. Ensimmäistä osaa (anatomian historia sekä anatomiset tasot ja suunnat) ei ole enää mahdollista ostaa omaksi, vaan siitä opiskellaan tarvittavat pienet palat netin oppimisympäristöstä. Kirjojen kirjoittaja on samalla anatomian luennoitsija, eli näitä ei voi saada muualta kuin Eesti Maaülikoolilta.
Oikeastaan ainut kirja jonka suosittelen hankittavaksi Suomen puolelta on latina-suomi -sanakirja. Sekään ei ole ihan täysin pakollinen (ilmankin moni pärjää mainiosti), mutta minua se auttaa järkeistämään (onko tuo edes sana?) monia latinan termejä. Esimerkiksi kun tietää että collum tarkoittaa aina jonkinlaista kaulaa, on helpompi muistaa että collum scapulae tarkoittaa lapaluun kaulaa. (Scapula on tietenkin abaluu eli lapaluu ;) )
Omaa anatomian opiskeluani kannustaa tänään saatu tieto siitä, että ensimmäinen anatomian vahearvestus (välitentti) meni kokonaisuudessaan läpi ensiyrittämällä! Vahearvestus koostui siis kolmesta osasta: suulisesta tasojen ja suuntien kuulustelusta, kirjallisesta teoriaosasta, sekä kirjallisesta luun tunnistuksesta. Luiden tunnistuksessa jokaiselle opiskelijalle jaettiin valokuva yhdestä koealueeseen kuuluneesta kappaleesta (esim. kylkiluu, kaulanikama, ristiluu...) ja ensimmäisenä tuli tunnistaa kappale, sekä nimetä sen omistaja (hevonen, sika, koira vaiko nauta) ja vielä nimetä valokuvaan numeroidut kohdat. Itselleni osui nimettäväksi hevosen 4. kaulanikama eli hobuse 4. kaelalüli, jonka osasin etu- ja takaperin. Läpipääsyni ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, sillä olin saamastani lülistä niin helpottunut ja onnessani että menin kirjoittamaan kaulanikaman latinankielisn nimen monikkomuotoon. Koska anatomian opettajamme on äärimmäisen kiinnostunut kielien opiskelusta, hän antoi minulle arvosanaksi S-. S tarkoittaa siis läpipääsyä, eli arvosanani on tavallaan läpipääsy "varoituksen kanssa". En suinkaan ollut ainoa, jolla vertebrale ja vertebra tai muut sanamuodot menivät sekaisin, mutta täytyy ensi kerralla olla varovaisempi ja tarkastaa että latinankielisessä muodossa päätteet menevät oikein, jos arvosana nousisi vaikka kokonaiseen ässään :)
Ja tietysti on pakko mainita että kävimme tänään biometrian (suomeksi kuvaava termi on excelin käyttöharjoitukset) jälkeen suurlooma(suureläin)klinikalla hämmästelemässä koulumme julkimoa: vasikkaa, jonka sydän ei ole löytänyt ihan omalle kohdalleen. Kyllä, tämä pieni lehmänalku on elänyt koko pienen ikänsä sydän kurkussa! Oli omituista varovasti tunnustella, kuinka tarmokkaasi pienen vasikan sydän pumppasi verta, vaikka olikin väärässä paikassa, ei olekaan ihan jokainen lähes pidellyt kädessään sykkivää sydäntä! Videossa voi ihan nähdä, kuinka sydän sykkii kun vasikka suostuu hetken ajan seisoskelemaan kauniisti sivuttain ja paikoillaan! Tähän videoon on hyvä päättää postaus, nyt vielä pieni kertaus anatomiasta (seuraava vahearvestus on alle kolmen viikon päästä ja aihe on tuplasti pidempi kuin viimeksi!) ja loppuilta lepäilyä, huomenna on vuorossa anatomian luento praktillisen työn sijaan...
(toim.huom. äänet saa laittaa pois, sillä niillä ei ole väliä ja taustalta saattaa erottua kollegoideni asiaanliittymätöntä keskustelua :D )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti