Pala entistä elämää :)

Tämä päivä alkoi ihanan rennoissa fiiliksissä, kun kaivoin pitkästä aikaa esille huiluni ja verryttelin vähän muutamien etydien kanssa. Huilua tuli soiteltua Suomessa 9 vuotta ja erilaiset konsertit ja tutkinnot on käyty läpi. Tänään muistin kuinka ikävä minulla onkaan ollut musiikkia, etenkin sitä soittamista, kun ei tarvitse ajatella mitään, soittaa vaan :) Soittelun jälkeen en purkanutkaan huilua takaisin kolmeen osaan ja omaan laatikkoonsa vaan jätin sen pöydälle odottamaan seuraavaa soittokertaa, ihan niinkuin soittouran aikoihin Suomessa :) Tämän harrastuksen uudelleenlämmittely toi myös toisen ajatuksen: nyt on päästävä takaisin balettitunneille! Tanssi oli valtava osa elämääni aina abivuodelle asti, jolloin kirjoitukset ja polven alkava rasitusvamma saivat vaikean harkinnan jälkeen luopumaan tanssitunneista (treenejä oli siihen aikaan 4 kertaa viikossa). Selvittelen asiaa ja toivottavasti uskaltaudun viimeistään vuoden alusta viron kielisille balettitunneille, pelottaa kyllä jos huomaakin että mitään ei ole enää jäljellä 12 vuoden tanssiputkesta :D

Viime viikolla järjestin itselleni ihan oman Suomen loman, keskiviikkoillasta aina sunnuntaihin asti. Pitkää lomaa pidensi vielä se että viime keskiviikkona matkustin Suomeen ensimmäistä kertaa lentämällä! Flybe -lentoyhtiö tosiaan aloitti Tarto-Hki -lennot marraskuussa, mikä lyhentää omaa matkustusaikaani useilla tunneilla ja säästää vielä energiaa ja hermoja ;) Aika Suomessa kului nopeasti, koska olin ehtinyt järjestää itselleni vaikka minkälaista toimintaa: stand up -illan, teatteria, illan istumista, nometreeniä, tokoilua ja muuten vaan koiran kanssa ulkoilua.

Muutamat suunnitelmat kaatuivat siihen että koira alkoi torstai -iltana ontua ilman selvää syytä. W juoksenteli aamupäivällä lenkin päätteeksi vapaana läheisellä pellolla ja jäi tyytyväisenä nukkumaan kun lähdin kaupungille hoitamaan asioita. Kun illalla palasin kotiin, äitini kysyi että miksi koira ontuu. Löysin traumattomalle ontumiselle vaikka minkälaisia pelottavia diagnooseja ja olin jo varaamassa koiralle spondyloosikuvausaikaa, kun herra paransi itse itsensä seuraavaksi aamuksi. Lauantaina lähdimme nometreeniin tarkoituksena tehdä jotain kevyttä koiran mielenterveyttä ajatellen (ilman virikkeitä alkaa käsittämätön häärääminen :D)  Ja treenien loppupuolella jalka alkoi jälleen oireilla. Siispä illan agility peruuntui, hyvä niin koska sunnuntaina koira oli taas oireeton ja vielä ei ainakaan ole kuulunut uutisia uudesta ontumiskaudesta! :) Toivotaan että tästä episodista selvitään säikähdyksellä! Sattumien summana en saanut koirasta yhtään ajantasaista actionkuvaa, mutta onhan nome melkein kuin vesilelun noutoa mökkirannassa, tässäpä siis kuva viime kesältä ;D

Maailman paras kilpikonnanoutaja <3

Potilas ottaa rennosti :)

Isänpäivän vieton jälkeen sunnuntai-iltana oli vuorossa lento takaisin Tartoon ja arkeen. Takaisin päin lensin yhdessä kahden vuosikurssilaiseni kanssa. Lento menee kyllä todella nopeasti, kone lentää vain muutamia minuutteja maksimikorkeudessa ennen laskeutumiseen valmistautumista. Kentältä on järjestetty suora yhteys (airport shuttle) keskustaan tai vaihtoehtoisesti joen toiselle puolelle Annelinnaan. Keskustaan päästyäni kävin äkkiä kaupan kautta ennen kuin suuntasin kotiin. Kotona katsoin kelloa ja laskeskelin että jos olisin lähtenyt samaan aikaan Helsingistä Tartoon laivalla kuin lähdin tällä kertaa lentäen, olisin vasta ylittämässä lahtea siinä missä nyt olin jo kotona. (on ilta ja väsymys, anteeksi epäselvä lause :D) 


Maanantaina jatkui tutuksi tullut arki anatomian praktillisen työn kanssa. Nyt olemme edenneet opiskelemaan niveliä ja muita "eläintä koossa pitäviä osia" kokonaisuuksina. Siis kun aiemmin opiskelimme luut, nyt opiskelemme mitä kaikkea onkaan eri luiden ja nikamien välissä. Viroksi aihealue on "liigesed". Siinä missä kieli ja opiskelu alkaa vähitellen rutinoitua, opiskeltavat asiat vaikeutuvat vähintään samaa tahtia. Mutta kaikki muutkin on näistä selvinneet, tottakai siis mekin :)

Tänään oli viimeinen viron kielen tunti. Ensi viikon maanantaina on koe ja tiistaina niiden palautus, sitten on toivottavasti ensimmäinen kurssi suoritettu! Muutenkin tuntuu että varsinainen koulu alkaa pikkuhiljaa keventyä kun eri tunteja alkaa putoilla pois lukujärjestyksestä. Se ei kuitenkaan tarkoita että nyt saa alkaa suunnitella lomaa, vaan kohta on aloitettava eksameille valmistautuminen. Jotta saisimme mahdollisimman pitkän yhtenäisen lomajakson Suomessa, olemme sopineet muutamia kokeita jo joulukuulle, eli aikaa ei ole ihan liikaa...

Kohta on luovuttava pyöräilystä, sen huomasin tänään kouluun mennessä. Ilman lämpötila oli jotain hieman nollan yläpuolelta, mutta ilma oli muuten ihanan syysaurinkoinen. Muistin pitkästä aikaa napata muutamia kuvia koulusta kotiin polkiessani:

Suur- ja väikelooma kliinik, jossa ovat myös suurimat osat luennoistamme

Kotimatka kulkee maaülikoolin kahden asuntolan välistä, oikealla näkyy niistä toinen.

Bongasin sunnuntaina Tartoon tullesani glögiä, joka yhdistettynä hki-vantaalta hankitun Tobleronen kanssa on loistavaa opiskelupolttoainetta, tätä siis seuraavaksi :)